Mikä saa vielä tässä kohtaa elämää naisen roihuamaan innosta ja tavoittelemaan kuuta taivaalta? Treenaamaan intohimoisesti ja vuodattamaan hikipisaroita ennen ja jälkeen työpäivien? Jonglööraamaan aikatauluja vaatimusten loputtomassa virrassa?

Vuoret. Ei, nyt ei ole jaossa mitaleita, eikä kunniaa. Nyt on kysymys elämästäni. Alkuvoimasta. Siitä mistä kaikki lähti aikoinaan. Huippu-urheilijasta joka oli täynnä voimaa, uhkui sisäistä varmuutta ja fyysinen kunto huokui kauas. En olisi koskaan valmis tähän seikkailuun jota joku saattaisi kutsua elämänmuutokseksi (paluu juurille), ulkonäön takia tai jonkun muun toiveesta tai käskystä. En minä osaa urheilla ulkonäön takia. En ole koskaan tehnyt niin. Ei vaikka minuun kohdistuukin melkoiset ulkoiset paineet, miten ja minkälainen minun pitäisi olla.

fullsizerender13

 

Kerran kilpaurheilija, aina kilpaurheilija.

Olen joutunut monesti miettimään omaa suhtautumistani urheiluun kilpaurheilu-urani jälkeen. En ole hyötyliikkuja, en sitten pätkääkään. Tarvitsen tavoitteen, jotta jotain tapahtuu. Olen monta kertaa aloittanut ”laihduttamisen” tai ”kuntokuurin”. Ne ovat epäonnistuneet. Siksi koska olen aina ollut omasta mielestäni sopivan kokoinen, miksi silloin pitäisi laihduttaa? Ei laihduttaminen voi onnistua, jos ei itse koe olevansa ylipainoinen. Tiesittekö, että ”isokoinen” ihminen voi olla todella kovassa kunnossa. Mutta tässä kohtaa ei toki kannata huijata itseään. Paine laihduttamiseen tai urheiluun on tullut enemmänkin ulkopuolelta tai ehkä olen itse antanut liikaa tilaa muiden oletuksille ja vaatimuksille. Kyllä huippu-urheilijan täytyy olla koko elämänsä huipputikissä?

fullsizerender-11

 

Back to basics.  

Minulla ei ole vaakaa kotona, koska en tee sillä mitään. Haluan keskittyä nyt olennaiseen. Hyvän fyysisen kunnon kasvattamiseen, jotta pystyn nousemaan tavoitteeseeni turvallisesti ja nauttimaan matkasta vuoren huipulle. Ennen kaikkea haluan omata fyysiset valmiudet selviytyä ääriolosuhteissa, sekä sen myötä kasvattaa henkinen kapasiteetti vuorten vaatimalle tasolle. Vuorimentorini Pette Halme on joskus sanonut, että hän on nähnyt kiipeilijöiden olevan huippukunnossa, mutta siltikään se ei ole ollut tae vuorelle nousemisessa, koska henkinen kantti ei ole kestänyt.

Kohta tulee kuukausi kun aloitin treenaamaan kuin kilpaurheilija. Muutos on koukuttavaa. Työt luistavat, rytmi luo turvallisuutta, ei alkoholia, ei mässäilyä. Tasapaino on saapunut taloon. Tulevana perjantaina on ensimmäinen kuntotesti. Joudun juoksemaan letku suussa juoksumatolla, jotta saamme mm. syketasot ja hapenottokyvyn selville. Seuraavalla viikolla on aika inbody- mittaukseen, missä mitataan mm. paino, kehon rasvapitoisuus, sekä lihaksien kasvu. Ensimmäinen mittaus oli heti harjoittelun alkaessa. Seuraavaksi näemme toivottavasti jo harjoittelun tuloksia. Tiedän tästä matkasta tulevan huikean kaikki vaikeudet mukaan lukien. Mikä tärkeintä, tämä projekti on jo onnistunut. Oikea tie on löytynyt mikä johtaa maaliin.

 Rakkaudesta elämään.

Isoja sanoja. Mutta niin ovat isot tavoitteetkin. Mutta kenen takia? Itseni. Tästä projektista -jota joku saattaisi kutsua myöhemmin merkittäväksi ajanjaksoksi elämässäni, en ole tilivelvollinen kuin itselleni. Haluan kuitenkin jakaa Sinun kanssasi tämän matkan. Ota siitä kaikki irti. Inspiroidu, havahdu, varmistu omasta polustasi. Toivottavasti nautit. Otan mielelläni vastaan ajatuksia, kysymyksiä ja kommentteja.

fullsizerender-12

 

Mira<3

P.S Chamoxin treenileiri lähestyy lokakuun alussa ja perjantaina on aika testata kunto Ergotestissä.